Huomenna mennään yläkertaan, huomenna mennään alakertaan. (Alunperin Huomenna mennään Korkeasaareen) 

Hyttynen lensi naamalle... Hyttynen lensi poskelle... Hyttynen lensi silmälle... Sitten se lensi pois. (Alunperin Kärpänen lensi...)

Rouva Hulda Huoleton, äiti tytön tyllerön. (Alunperin Rouva Hulda Huoleton äiti neljän tytön on.)

Dinosaurus istui maassa torkkuen... Mikä sull on dinosaurunen, kun et enää hyppele... (Alunperin Jänis istui maassa torkkuen...) 

Edellisviikonloppuna oltiin pitkästä aikaa mummulassa, siis minun vanhemmillani, yökylässä. Itse asiassa oltiin kyllä enimmäkseen kolmisin naisissa, kun isäni ei ollut kotona. Pikkuihminen sitä ihmetteli ja kyseli, koska pappa tulee ja onko pappa töissä. Pariin päivään mahtui ulkoilua kantoliinassa, potkukelkalla ja lumihangissa sekä hyppimistä kellarin trampoliinilla. Minä ompelin nappeja tytön housuihin ja sen jälkeen ne ovat olleet "nappiset housut". Kerran ei ollut pikkuihminen samaa mieltä uloslähdöstä ja tokaisi "Miks ihmeessä? Ei missään tapauksessa. Ei o reilua!" Mummun iso palapeli houkuttelee kovin, mutta siitä on sanottu, että saa sitten isompana, koululaisena sitä pelata. Itsekin neiti sitten selitti, että kun hän on "kouluilutyttö ", niin sitten saa pelata sitä,

Kotona kerran oli erimielisyyttä keksin syönnistä aamiaisella ja minua kehotettiin: "Hiivi hiljaa varpailla tonne kaurakeksin tykö."

Ihan ensiksi suunnattiin neuvolaan, jossa oli määrä huuhtoa korviani. Se tehtiinkin ja sen jälkeen pyysin hoitajaa katsomaan jalkaani, jossa pieni kosketusarka naarmu. Sitä siinä aikansa ronkittiin ja lopulta saatiin pikkuinen lasinsiru ulos. Pikkuihminen seuraili vieressä jännittyneenä/  kauhistuneena ja lopulta kyllästyneenäkin, kun toimenpiteet veivät aikaa. Olin korvahuuhtelun jälkeen ottanut jalkani esiin kengästä ja sukasta, kun hoitaja lähti hakemaan välineitä. Neiti tuli sillä välin katsomaan jalkaani ja katsottuaan tuumi "En minä halua sitä enää katsoa. Pistä tuo kenkä tatin (takaisin)." Hommaa jatkettiin niin, että menin tutkimuspöydälle ja siihen pikkuihminen tuli viereen  ja hoitajan vinkistä (Tulitko pitämään äitiä kädestä kiinni?) piti minua kädestä.  Loppuvaiheessa, kun jalkaa jo laastaroitiin, tuli syliini sinne tutkimuspöydälle.

Illemmalla oltiin kotona alkamassa syödä, kun aloin ihmetellä, mikä kone pihalla on. Oltiin tultu nosturiauton avulla tiputtamaan talon komeita jääpuikkoja. Tätä operaatiota saimme ihan aitiopaikalta seurata, mikä tosin haittasi syömistä, mutta oli mielenkiintoista ja hiukan jännääkin. Ruokaa laittaessa oli käynyt niin, että pikkuihminen oli vääntänyt kaikki hellanlevyt päälle, mutta onneksi se ei mitään isompaa aiheuttanut.

Lopulta päädyttiin mattopyykille, kun pikkuihminen pissasi matolle. Tämä suoritettiin talon pyykkituvalla. Pikkuihminen oli tietty mukana, juoksenteli pitkin poikin ja loiskutteli sekä hiukan harjasi mattoakin. Alkuun vaan meinasi, että matto pitäisi laittaa pyykkikoneeseen, joka siellä on sekä kielsi minua laittamasta vettä lattialle. Jossain vaiheessa meinasi jopa mennä maate märälle lattialle. Lopulta saatiin matto narulle, niin siinä allahan olikin kiva olla "sateessa". Kotiin palattiin märkinä ja iloisina, harvoin sitä mattopyykillä näin hauskaa on.  

Edellispäivänä pikkuihminen hajotti Hollannista matkamuistona tuotuja koristeshakkinappuloita. Onneksi niitä hajosi vain viisi ja nekin olivat liimattavissa. Silti sai pikkuihminen isot moitteet ja joutui tuolilla kököttämään liimauksen ajan.

Citymarketiin mennessä pieni ihminen totesi "Ei tämä ole S-market, tämä on kauppa". Normaalisti puhuu S-marketistakin kauppana, mutta nyt sitten tuumi noin.

Uudenvuodenraketteja katsellessa ja paukkeen välillä tauottua, totesi "Nyt loppu paukkumus."

Meille näkyy hyvin ikkunasta kadun liikenne. Kerran ohi meni päiväkoti- tai kouluryhmä ja se se vasta riemun synnytti. "Paljon lapsia! Äiti tuus ny kattoon, paljon lapsia!". Myös uudenvuodenyönä ikkunasta näkyneestä nuorisojoukosta todettiin "Paljon lapsia." 

Neiti surutta heittelee Henni-nukkeaan rappukäytävässäkin kerroksia alaspäin, mutta kun kerran viskasi Hennin lattialle kotona, minua heti moitittiin "Älä heitä Henniä".

Joulun alla iso tapaus oli, kun sai isän, isovanhemmat ja kummitädin muskariin. Koko edeltävä viikko puhuttiin, että "Vaarin ja Anun kanssa muskariin laulamaan Kellot soittaa, kellot soittaa" ja jälkeenpäinkin tapausta on muisteltu moneen kertaan. Kummitäti kyläili meillä muskarin jälkeen ja hänen lähdettyään pikkuihminen kysyi, mihin Anu meni, johon vastasin kotiin. Heti oikaistiin "Eikun Vossaan (siis Forssaan, jossa kummitäti opiskelee ja jossa mekin syksyllä käytiin)" 

Yhtenä aamuna minulle todettiin vesimukista, että "Huomenna tää on vanhaa." 

 Eräänä yönä nukkumaanmenon aikaan käytiin tällainen keskustelu Lapsi: "Tässä on sulle lehti, jos haluat lukea." Äiti: "No, en mä nyt halua." Lapsi: "Kyllä haluat."

Iltapalan aikaan minulla oli pikkuihminen sylissä, hänen banaaninsa toisessa kädessä ja toisella kirjoitin tietokoneella. Sitten mua kehotettiin avaamaan nokkamukin kansi toisella kädellä "Kun sulla on niin paljon käsejä."

Kerran neiti pyyteli keksiä. isänsä kysyi minulta, otetaanko S:lle  keksiä. En ehtinyt vastata mitään, kun neiti totesi "Otetaan". Mies vaihtoi kysymyksen muotoon "Annetaanko S:lle keksiä?". En taaskaan ehtinyt sanoa mitään, kun Seere tuumasi "Tuskin".

L-kirjain on tullut laajempaan käyttöön reilu kuukausi sitten (ennen vain muutamissa sanoissa). Kerran sitten sillan yli mennessä puhuttiin sillalla ja muita l-sanoja. Nyt pikkuihminen muistaa joka kerta sillan yli mennessä hokea "sillalla, pellolla, ällällä".

Kerran meille avasi joku nainen ystävällisesti oven, jonka jälkeen neiti totesi, että "Tätillä on hiki.'" Onneksi nainen oli jo ehtinyt sen verran kauas, ettei ehkä kuullut. 

Soppaa keittäessäni minulle todettiin "Äiti vaan syö soppaa". Minä tietysti ihmettelemään, etkö sinä sitten soppaa syö ja vastaukseksi sain "Minä syön uokaa (siis ruokaa)".

Edellisyönä taas neiti heräsi huutelemaan sängyssään, kun äiti oli tullut nukkumaan, mutta ei vielä nukahtanut. Kuulostelin siinä, hiljeneekö, kunnes hoksasin neidin kiivenneen yli pinnasängyn laidan ja lähteneen pois makkaristakin. Kiireesti perään lähdettyäni minua jo tultiin vastaan kuivan vaipan kanssa.

Muutama päivä sitten tyttö luki itsekseen kirjoja vanhempien sängyllä hyvän aikaa ja lopulta huomattiin hänen nukahtaneen. Useimmiten ei enää päiväunia nuku.

Omatoimisuutta ilmenee muutenkin, esim. pukee vaatteita omatoimisesti, tosin vain silloin kun sattuu huvittamaan ja aikamoisia taistelujakin käydään ulkovaatteiden pukemisessa. Kerran koitin konstilla jos toisellakin saada tytön pukemaan ja lopulta kyselin, etkö haluakaan ulos.Hän totesi, ettei halua ja alkoi riisua pois vaatteita, jotka olin siihen mennessä pukenut. Loput sitten puinkin kiireesti ja väkisin. Lopulta lähdettiin niin, että toinen saapas vain oli jalassa ja toinenkin kyllä mukana ja rappukäytävä raikui, kun neiti karjui. Eipä jäänyt tuosta kovin hyvä mieli, mutta onneksi ulkona sentään oli kivaa. Toisella kerralla oltiin kiireellä lähdössä ja puin tytön valmiiksi haalariin asti, vaikka itselläni oli vasta paita. Kysyin sitten, mitä äiti vielä tarvii. Oletin vastauksen olevan vaikkapa housut, mutta vastattiinkin "Äiti taavii paajon vaattea."

Ulkoillessa on viime aikoina keksitty hyödyntää mm. mainostelineitä ja pyörätelineitä tunneleina ja muina leikkipaikkoina. Tietysti syksyn riemuina on testattu monet lehtikasat ja vesilätäköt. Kerran oltiin läheisen parkkipaikan isossa vesilätäkössä juoksentelemassa ja se vasta riemua olikin.

Sitten joitakin tokaisuja syys-lokakuullta. "Aja vaan." kuuluu takapenkiltä usein, jos autolla pysähdytään vaikkapa liikennevaloihin. "Minulla on koppakuori päässä." pikkuihminen kerran totesi, kun laittoi pyykkikopan päähän. Huikkasin pikkuihmiselle, kun Henni-nukke oli palikoiden vieressä, että "Henni rakentaa täällä tornia ja sain vastaukseksi "Ei Henni osaa rakentaa tornia, se nukkuu."

Monet kerrat on ihmetelty pikkuihmisen hyvää muistia. Esimerkiksi hiljattain olisi mennyt mummulan naapuriin kissoja katsomaan, vaikka on niitä vain kesällä käynyt katsomassa. Kerran puhui ýhtäkkiä laulaneensa mummun ja serkun kanssa autossa Ihhahhaata, vaikka kyseisestä autolla ajosta oli jo monta viikkoa.

Näin on äiti Facebookiin päivittänyt 8.10.: S yllätti monta kertaa tänään positiivisesti. Erehdyin kysymään, tuletko syömään ja yllätyksekseni sain vastaukseksi "Kyllä. Kyllä minä tulen syömään." Muskarista lähtiessä oli vaippa kuiva ja oma-aloitteisesti meni vessaan ja jopa pissasi. Kotona taas kakka tuli pottaan. ♥

Katselin tuossa edellisiä kirjoituksia yli kahden kuukauden takaa ja pikkuihmisen puhe on kehittynyt siitä valtavasti. Äiti on jo selvästi äiti ja usein kuullaan esimerkiksi "Äiti tiiä (=tiellä), äiti pois", kun äiti on väärässä paikassa neidin mielestä. Muutenkin hän puhuu jo pitkiä pätkiä ja "lukee" kirjoja ulkomuistista.

Tässä joitakin tokaisuja kesän ajalta, suunnilleen aikajärjestyksessä.

Nämä heinäkuun alusta: "Sinne menee isä hukkuu (=nukkuu)" "Ei saa pepii (=repiä) Teemu-kiijaa" "Äiti ostaa kukkakaaia, mummu ostaa kukkakaaia"

Oltiin tulossa mummulasta ja poikkesin kauppaan, jolla aikaa mummu ja pappa lukivat neidille kirjoja autossa. Seuraavana päivänä samat kirjat löytyivät repusta ja todettiin "Mummu pappa hukee (=lukee)"

Mummu kyseli Henni-nuken nimeä, olikos se Hanna vai Henna vai mikä, niin neiti jatkoi "Hannu, hunna, hunni".Kärpästä komennettiin joskus istumaan ruokapöydässä: "Ittu as uukapöyä kääpä".

Kerran kotiin tullessa, neiti totesi odottamani isän poissaoloon liittyvän kommentin sijaan, "Ei oo Anua missään", kyseessä siis kummitäti, joka oli siinä vaiheessa ollut 2,5 kk ulkomailla. Tampereelle, kun lähdettiin ajamaan, niin heti alkumatkasta tuli kommentti "Ei pääse Tamme, mennään mummuu'aan". Kerran ulos lähtiessä todettiin: "Moikka sisä, minä lähen ulos".

Kerran vieras ihminen kysyi neidin nimeä ja hän vastasi yllättävänkin reippaasti, mutta vastaus oli Henni, joka on hänen nukkensa nimi. Jälkikäteen ajattelin, että Henniähän on nimenä puhuttu, mutta se ei ehkä selvää ollutkaan, että oma nimi on myös nimi.

Omia sanoja on käytössä paljon, esim. hutta on lusikka, auva aurinko (tarkoittanut ennen myös aurinkolaseja), vetu tai vetui vetoketju, ampua ambulanssi, maka makaroni ja huuhhaa huuhtoa.

Näinkin on äiti kerran elokuussa Facebookiin päivittänyt: Täällä on kova komento. Mainitsin ohimennen, että mennään viemään lakana kuivumaan ja kohta jo alkoi huuto, että mennään, laka'a kuivuu, sitte mentii, äiti mukaan jne., jota säestetään ksylofonia paukuttamalla ja jos ei se auta, soittokapulalla paukutetaan minuakin tarvittaessa. ;-)

Mökiltä jatkettiin mummulaan yökylään. Tyttö nukahti matkalla, sain nukkuvana sisään, riisuin ja vaihdoin vaipan, mutta sitten heräsi ja piristyi niin, että kukkui puoli kahteen asti.Juhannuspäivänä mummulassa mm. ulkoiltiin, joka tarkoitti enimmäkseen mansikoiden syöntiä eri puolilta pihaa.

Aiemmin viikolla kuultiin ensimmäinen nelisanainen lause "Vauva tästä lisää au (maitoa)." ja juhannuksena toinen "Ei saa pepii kiijaa.".