Aamulla heräsin pari-kolme tuntia ennen heräämisaikaa siihen, että vieressäni sängyllä seistiin ja laitettiin valoa päälle. Jatkettiin siitä sitten vaipanvaihdon jälkeen vielä unia.
Edellisyönä taas neiti heräsi huutelemaan sängyssään, kun äiti oli tullut nukkumaan, mutta ei vielä nukahtanut. Kuulostelin siinä, hiljeneekö, kunnes hoksasin neidin kiivenneen yli pinnasängyn laidan ja lähteneen pois makkaristakin. Kiireesti perään lähdettyäni minua jo tultiin vastaan kuivan vaipan kanssa.
Muutama päivä sitten tyttö luki itsekseen kirjoja vanhempien sängyllä hyvän aikaa ja lopulta huomattiin hänen nukahtaneen. Useimmiten ei enää päiväunia nuku.
Omatoimisuutta ilmenee muutenkin, esim. pukee vaatteita omatoimisesti, tosin vain silloin kun sattuu huvittamaan ja aikamoisia taistelujakin käydään ulkovaatteiden pukemisessa. Kerran koitin konstilla jos toisellakin saada tytön pukemaan ja lopulta kyselin, etkö haluakaan ulos.Hän totesi, ettei halua ja alkoi riisua pois vaatteita, jotka olin siihen mennessä pukenut. Loput sitten puinkin kiireesti ja väkisin. Lopulta lähdettiin niin, että toinen saapas vain oli jalassa ja toinenkin kyllä mukana ja rappukäytävä raikui, kun neiti karjui. Eipä jäänyt tuosta kovin hyvä mieli, mutta onneksi ulkona sentään oli kivaa. Toisella kerralla oltiin kiireellä lähdössä ja puin tytön valmiiksi haalariin asti, vaikka itselläni oli vasta paita. Kysyin sitten, mitä äiti vielä tarvii. Oletin vastauksen olevan vaikkapa housut, mutta vastattiinkin "Äiti taavii paajon vaattea."
Ulkoillessa on viime aikoina keksitty hyödyntää mm. mainostelineitä ja pyörätelineitä tunneleina ja muina leikkipaikkoina. Tietysti syksyn riemuina on testattu monet lehtikasat ja vesilätäköt. Kerran oltiin läheisen parkkipaikan isossa vesilätäkössä juoksentelemassa ja se vasta riemua olikin.
Sitten joitakin tokaisuja syys-lokakuullta. "Aja vaan." kuuluu takapenkiltä usein, jos autolla pysähdytään vaikkapa liikennevaloihin. "Minulla on koppakuori päässä." pikkuihminen kerran totesi, kun laittoi pyykkikopan päähän. Huikkasin pikkuihmiselle, kun Henni-nukke oli palikoiden vieressä, että "Henni rakentaa täällä tornia ja sain vastaukseksi "Ei Henni osaa rakentaa tornia, se nukkuu."
Monet kerrat on ihmetelty pikkuihmisen hyvää muistia. Esimerkiksi hiljattain olisi mennyt mummulan naapuriin kissoja katsomaan, vaikka on niitä vain kesällä käynyt katsomassa. Kerran puhui ýhtäkkiä laulaneensa mummun ja serkun kanssa autossa Ihhahhaata, vaikka kyseisestä autolla ajosta oli jo monta viikkoa.
Kommentit