Eilen alkoi kolmevuotiaan kerhotaival. Tällaista sain häneltä irti kerhon tapahtumista:

- Laulettiin kynttilälaulua ja lopuksi enkelilaulua.'
- Puhuttiin Jeesuksesta, mutta en muista mitä.
- Laulettiin "Sukka ja tossu ne kurkistaa..."
- Leikin Kukan kanssa ainakin nukeilla ja astioilla.
- Leikkien keräämisen aikaan en halunnut kerätä, vaan lähdin viemään nukkea jonnekin.
- Itse istuin pöydässä syödessä, mutta joku toinen yritti pöydästä karata.
- Omenaa en halunnut syödä missään tapauksessa, vaan se meni roskiin.
- Mehun join ja vein purkin roskiin.
- Kädet pestiin ennen syömistä, kun oli leikitty.

Reippaana hän kerhoon jäi, kuten kaikki muutkin. Kenelläkään ei ollut mitään isompaa ikävää tullut, vaikka tilanne oli uusi kaikille.. 

 Tällaisia uudelleensanoituksia on kuultu pikkuihmisen laulavan kuluneen viikon aikana:

Huomenna mennään yläkertaan, huomenna mennään alakertaan. (Alunperin Huomenna mennään Korkeasaareen) 

Hyttynen lensi naamalle... Hyttynen lensi poskelle... Hyttynen lensi silmälle... Sitten se lensi pois. (Alunperin Kärpänen lensi...)

Rouva Hulda Huoleton, äiti tytön tyllerön. (Alunperin Rouva Hulda Huoleton äiti neljän tytön on.)

Dinosaurus istui maassa torkkuen... Mikä sull on dinosaurunen, kun et enää hyppele... (Alunperin Jänis istui maassa torkkuen...) 

  

Lauantai kului siivoten ja ulkoillen, kun kaksin oltiin pitkä päivä miehen ollessa töissä. Sunnuntainakin ulkoiltiin ja paistettiin lättyjä, mutta muuten otettiin rauhaksiin, kun itse olen hiukan kipeä.,

Edellisviikonloppuna oltiin pitkästä aikaa mummulassa, siis minun vanhemmillani, yökylässä. Itse asiassa oltiin kyllä enimmäkseen kolmisin naisissa, kun isäni ei ollut kotona. Pikkuihminen sitä ihmetteli ja kyseli, koska pappa tulee ja onko pappa töissä. Pariin päivään mahtui ulkoilua kantoliinassa, potkukelkalla ja lumihangissa sekä hyppimistä kellarin trampoliinilla. Minä ompelin nappeja tytön housuihin ja sen jälkeen ne ovat olleet "nappiset housut". Kerran ei ollut pikkuihminen samaa mieltä uloslähdöstä ja tokaisi "Miks ihmeessä? Ei missään tapauksessa. Ei o reilua!" Mummun iso palapeli houkuttelee kovin, mutta siitä on sanottu, että saa sitten isompana, koululaisena sitä pelata. Itsekin neiti sitten selitti, että kun hän on "kouluilutyttö ", niin sitten saa pelata sitä,

Kotona kerran oli erimielisyyttä keksin syönnistä aamiaisella ja minua kehotettiin: "Hiivi hiljaa varpailla tonne kaurakeksin tykö."

 

 

Ei, me ei oltu matkoilla tai edes pulkkamäessä, mutta silti osui paljon tapahtumia tähän päivään.

Ihan ensiksi suunnattiin neuvolaan, jossa oli määrä huuhtoa korviani. Se tehtiinkin ja sen jälkeen pyysin hoitajaa katsomaan jalkaani, jossa pieni kosketusarka naarmu. Sitä siinä aikansa ronkittiin ja lopulta saatiin pikkuinen lasinsiru ulos. Pikkuihminen seuraili vieressä jännittyneenä/  kauhistuneena ja lopulta kyllästyneenäkin, kun toimenpiteet veivät aikaa. Olin korvahuuhtelun jälkeen ottanut jalkani esiin kengästä ja sukasta, kun hoitaja lähti hakemaan välineitä. Neiti tuli sillä välin katsomaan jalkaani ja katsottuaan tuumi "En minä halua sitä enää katsoa. Pistä tuo kenkä tatin (takaisin)." Hommaa jatkettiin niin, että menin tutkimuspöydälle ja siihen pikkuihminen tuli viereen  ja hoitajan vinkistä (Tulitko pitämään äitiä kädestä kiinni?) piti minua kädestä.  Loppuvaiheessa, kun jalkaa jo laastaroitiin, tuli syliini sinne tutkimuspöydälle.

Illemmalla oltiin kotona alkamassa syödä, kun aloin ihmetellä, mikä kone pihalla on. Oltiin tultu nosturiauton avulla tiputtamaan talon komeita jääpuikkoja. Tätä operaatiota saimme ihan aitiopaikalta seurata, mikä tosin haittasi syömistä, mutta oli mielenkiintoista ja hiukan jännääkin. Ruokaa laittaessa oli käynyt niin, että pikkuihminen oli vääntänyt kaikki hellanlevyt päälle, mutta onneksi se ei mitään isompaa aiheuttanut.

Lopulta päädyttiin mattopyykille, kun pikkuihminen pissasi matolle. Tämä suoritettiin talon pyykkituvalla. Pikkuihminen oli tietty mukana, juoksenteli pitkin poikin ja loiskutteli sekä hiukan harjasi mattoakin. Alkuun vaan meinasi, että matto pitäisi laittaa pyykkikoneeseen, joka siellä on sekä kielsi minua laittamasta vettä lattialle. Jossain vaiheessa meinasi jopa mennä maate märälle lattialle. Lopulta saatiin matto narulle, niin siinä allahan olikin kiva olla "sateessa". Kotiin palattiin märkinä ja iloisina, harvoin sitä mattopyykillä näin hauskaa on.  

Edellispäivänä pikkuihminen hajotti Hollannista matkamuistona tuotuja koristeshakkinappuloita. Onneksi niitä hajosi vain viisi ja nekin olivat liimattavissa. Silti sai pikkuihminen isot moitteet ja joutui tuolilla kököttämään liimauksen ajan.

 

Täällä kuulee nykyään paljon vastausta "Jonnekin muualle", etenkin kysymyksiin mihin sattuu ja mihin mennään se on nykyisin yleisin vastaus. Jos ja kun joku asia ei onnistu, valitetaan "No, mikä siä tökkii."  

Citymarketiin mennessä pieni ihminen totesi "Ei tämä ole S-market, tämä on kauppa". Normaalisti puhuu S-marketistakin kauppana, mutta nyt sitten tuumi noin.

Uudenvuodenraketteja katsellessa ja paukkeen välillä tauottua, totesi "Nyt loppu paukkumus."

Meille näkyy hyvin ikkunasta kadun liikenne. Kerran ohi meni päiväkoti- tai kouluryhmä ja se se vasta riemun synnytti. "Paljon lapsia! Äiti tuus ny kattoon, paljon lapsia!". Myös uudenvuodenyönä ikkunasta näkyneestä nuorisojoukosta todettiin "Paljon lapsia." 

Neiti surutta heittelee Henni-nukkeaan rappukäytävässäkin kerroksia alaspäin, mutta kun kerran viskasi Hennin lattialle kotona, minua heti moitittiin "Älä heitä Henniä".

Joulun alla iso tapaus oli, kun sai isän, isovanhemmat ja kummitädin muskariin. Koko edeltävä viikko puhuttiin, että "Vaarin ja Anun kanssa muskariin laulamaan Kellot soittaa, kellot soittaa" ja jälkeenpäinkin tapausta on muisteltu moneen kertaan. Kummitäti kyläili meillä muskarin jälkeen ja hänen lähdettyään pikkuihminen kysyi, mihin Anu meni, johon vastasin kotiin. Heti oikaistiin "Eikun Vossaan (siis Forssaan, jossa kummitäti opiskelee ja jossa mekin syksyllä käytiin)" 

Yhtenä aamuna minulle todettiin vesimukista, että "Huomenna tää on vanhaa." 

 Eräänä yönä nukkumaanmenon aikaan käytiin tällainen keskustelu Lapsi: "Tässä on sulle lehti, jos haluat lukea." Äiti: "No, en mä nyt halua." Lapsi: "Kyllä haluat."

Iltapalan aikaan minulla oli pikkuihminen sylissä, hänen banaaninsa toisessa kädessä ja toisella kirjoitin tietokoneella. Sitten mua kehotettiin avaamaan nokkamukin kansi toisella kädellä "Kun sulla on niin paljon käsejä."

Kerran neiti pyyteli keksiä. isänsä kysyi minulta, otetaanko S:lle  keksiä. En ehtinyt vastata mitään, kun neiti totesi "Otetaan". Mies vaihtoi kysymyksen muotoon "Annetaanko S:lle keksiä?". En taaskaan ehtinyt sanoa mitään, kun Seere tuumasi "Tuskin".

L-kirjain on tullut laajempaan käyttöön reilu kuukausi sitten (ennen vain muutamissa sanoissa). Kerran sitten sillan yli mennessä puhuttiin sillalla ja muita l-sanoja. Nyt pikkuihminen muistaa joka kerta sillan yli mennessä hokea "sillalla, pellolla, ällällä".

Kerran meille avasi joku nainen ystävällisesti oven, jonka jälkeen neiti totesi, että "Tätillä on hiki.'" Onneksi nainen oli jo ehtinyt sen verran kauas, ettei ehkä kuullut.