Mukava Sastamala-messu takana kaksin pikkuihmisen kanssa. Rauhoittuminen ja hiljentyminen oli kyllä vähän niin ja näin edestakaisin juoksentelevan neidin kanssa. Viimeksi, kun Sastamala-messussa oltiin marraskuussa, oli siellä osan aikaa ohjelmaa lapsille erikseen ja luulin nytkin olevan, eikä siksi ollut mitään leluja mukana, vain pari kirjaa. Kovasti neitiä kiinnostivatkin sitten rukousalttarin Muumipappa ja Muumimamma. 

Sastamala-messu on tavallista jumalanpalvelusta musiikkipitoisempi ja "kevyempi" messu. Sopisi siksi nuoremmallekin väelle ja ihan kaikille, mutta valitettavan vähän tuntuu väkeä vetävän paikalle. Bonuksena saa vielä ruokaakin päälle päätteeksi, niin senkin luulisi houkuttelevan lapsiperheitä paikalle. Me ainakin tykätään ja toivotaan, että nämä jatkuvat.

Pikkuihminen on nuoresta iästään huolimatta jo melko kokenut hengellisten tilaisuuksien kävijä. Itsellekin ovat nämä tilaisuudet tulleet lapsen myötä tärkeämmiksi ja haluan lapsenkin mukaan pikkuhiljaa kristityksi kasvamaan. Pikkuihminen aloitti aikanaan pyhäinpäivän iltakirkolla, jossa luettiin hänen isovaarinsa nimi vuoden aikana kuolleissa (isovaari kuoli 11 päivää ennen tytön syntymää). Tämä  oli kuitenkin hiukan liian raskas alle nelikuiselle ja sen jälkeen on jatkettu kevyemmällä linjalla. Takana on ainakin lasten kauneimmat joululaulut, kaksi Viattomien lasten päivän enkelikirkkoa, pääsiäisvaellus, vauvakirkko, Pekka Simojoen konsertti, joulukirkko ja kaksi Sastamala-messua.