Meillä on aina nukuttu pitkään, pikkuvauva-aikoina helposti puoliin päiviinkin, kun tytönkin nukkumaanmeno venyi usein aamuyöhön. Viime aikoina on ollut tavoitteena herätä kymmenen korvilla, mutta usein venynyt myöhempäänkin.  Nyt sitten tavoitellaan päivien aikaistamista. Heräämisen suhteen se onkin onnistunut, viimeistään kymmeneltä on herätty ja parina aamuna jo yhdeksältä. Tämä ei kuitenkaan ole kovin hyvä ilman nukkumaanmenon aikaistumista. Tyttö pistetään sänkyyn yhdentoista aikaan ja ennen nukahti välillä 11-12, mutta nyt on lähes poikkeuksetta kello lähempänä kahtatoista aina. En tiedä, miten saisi nukahtamaan nopeammin sänkyyn menon jälkeen, kun ei siihen nykyisin tunnu mikään vaikuttavan. Siellä se keikkuu ja touhuaa ja mikä pahinta rynkyttää sänkyä niin, että pelkään sen vielä joskus kaatuvan.

Toinen tänään askarruttanut asia on leikkiminen. Kovin vähän tyttö leluillaan leikkii, kirjat, tiskaaminen ja  kenkien, lakkien ym. pukeminen ovat mielipuuhia nykyisin Jonkin verran laittelee leikisti ruokaa, tanssii ja touhuaa nukkejen ja pehmolelujen (erityisesti ison nallen) kanssa. Palapelejä koittaa, mutta kärsivällisyys ei oikein riitä siihen puuhaan, vaan huuto tulee,ellei pala osu heti paikalleen. Kirjoja saisi lukea loputtomasti. Lukeminen on sinänsä hyvä, mutta siinä ei riitä mikään. Heti, jos paikalleni istahdan, aletaan raahata kirjoja ja pyrkiä syliin. Kiukku tulee, jos ei lueta ja vaikka lukisi pari-kolme kirjaa, muttei enempää.