Talvella jo suunnittelin, että kevään tullen siirretään päiväunet sisälle. Viime kesän helteillä moista oli pakko yrittää ja silloin tuloksena oli huutoa, sisällä vaunuissa nukkumista, lyhyitä päiväunia ja sellaista. Odotin nytkin jotain samankaltaista, mutta kuinkas kävikään.

Tänään siis koitti tuo päivä. Mentiin ensiksi meidän sängylle lukemaan kirjoja ja luettiinkin useampi kaikessa rauhassa. Sitten puhuin, että menet omaan sänkyyn nukkumaan, johon tyttö vähän vastaan älähti. Nostin kuitenkin sänkyynsä kirjan kanssa ja unikaverit tulivat kainaloihin. Tutti oli toki suussa, siitä luopuminen on sitten seuraava operaatio. Laitoin saman musiikin soimaan kuin ennenkin päiväunille mennessä. Sinne tyttö jäi makoilemaan ihan rauhassa. Ei huutoa, ei pystyyn nousua, ei mitään, vain pari huutoa jalan juututtua pinnojen väliin. Parinkymmenen minuutin päästä vaipui uneen ja on nukkunut pitkälti yli tunnin.