Ensin ne isoimmat saavutukset: Pikkuihminen ei enää vastusta kaikin voimin kynsien leikkuuta ja söi tänä aamuna tavallista kaurapuuroa.

No, se puuro oli pikahiutaleista ja sitä meni ehkä viisi pientä lusikallista, mutta meni kuitenkin. Neitihän on ollut kauan huono puuronsyöjä, eikä normaalipuuroja juuri ole mennyt, lukuunottamatta grahamjauhopuuroa, joka on yleensä kohtalaisesti mennyt. Tässä syynä kyllä laiska äitikin, joka ei ole viitsinyt keittää, kun tietää,ettei mene kuitenkaan. Valmiita vauvapuuroja tyttö sitten on pääasiassa syönyt ja niitäkin kylmänä, jauheestakin välillä puuroa tehdään. Puuroa hän syö yleensä vain iltaisin. Alle vuoden vanhasta aamupalana on ollut viili, mutta pari viikkoa sitten alkoi takuta sekin ja ylipäänsä aamusyöminen. Tässä on sitten menty jukurttijuomalla (maustamatonta jukurttia ja mehukeittoa), leivällä, iltapuuron lopuilla ja milloin milläkin, mutta kaikkiaan hyvin vähillä aamupaloilla. Joten se viisikin puurolusikallista on saavutus.

Kynsienleikkuu on tähän asti ollut varsinaista tahtojen taistoa, tosin joitakin kertoja on viime aikoina etsiskellut itse saksia, jos on huomannut leikkuun tarpeessa olevan kynnen. Viikko sitten todella yllätyin, kun varpaasta oli kynsi pahasti lohjennut ja sain sitä rauhassa hoidella. Tänään rauhassa istuminen tapahtui normaalisssa kynsienleikkuussa.

Välillä meni pakkasen ja ties minkä vuoksi pari-kolme viikkoa, että ulkoiltiin lähinnä kauppa- ja muilla asiointireissuilla, mutta nyt on taas päästy uloskin. On käyty hiukan pulkkamäessä ja kerran puistossa. Asiakseen täytyy kyllä tässä kevään mittaan ottaa, että ulkoillaan joka päivä. Siihen meillä ei nyt päästä, kun pikkuihmisen aamutoimien ja lounaan väli on kovin lyhyt ja illalla on vielä pimeää.