Eilen illalla pikkuihminen pääsi leipomaan pullaa. Ensin sai käteensä pienen taikinapalan, jota hiukan pyöritteli ja lopulta söi. Korvapuustien kanssa päästiin oikein asiaan. Äiti kauli taikinaa ja siitähän neitikin innostui. Jauhoja täytyi tietysti laittaa, ettei kaulin ota kiinni. Ne vain olivat toisella puolella leivinpöytää, mutta eipä tahtia haitannut. Sen kun kurotti vaan suunnilleen maate taikinan päälle ja sitten oli mahakin jauhoissa. Seuraavaksi äiti alkoi levittää rasvaa sudilla ja sitähän piti neidinkin koittaa. Hän sai hommaa varten oman sudin, josta totesi "Kato uusi hava'a (siis harava)".  Kanelin ripotusta pikkuihminen myös kokeili. Kun äiti rullasi taikinan rullalle ja totesi, että pötkö, pikkuihminen toisti "pöhkö". Ja taikinaa syötiin aika lailla, ihan äidin kyllästymiseen asti, kun ei tahtonut millään saada kohoavia pullia laitettua niin, ettei neiti niihin ylettyisi.

Katselin tuossa edellisiä kirjoituksia yli kahden kuukauden takaa ja pikkuihmisen puhe on kehittynyt siitä valtavasti. Äiti on jo selvästi äiti ja usein kuullaan esimerkiksi "Äiti tiiä (=tiellä), äiti pois", kun äiti on väärässä paikassa neidin mielestä. Muutenkin hän puhuu jo pitkiä pätkiä ja "lukee" kirjoja ulkomuistista.

Tässä joitakin tokaisuja kesän ajalta, suunnilleen aikajärjestyksessä.

Nämä heinäkuun alusta: "Sinne menee isä hukkuu (=nukkuu)" "Ei saa pepii (=repiä) Teemu-kiijaa" "Äiti ostaa kukkakaaia, mummu ostaa kukkakaaia"

Oltiin tulossa mummulasta ja poikkesin kauppaan, jolla aikaa mummu ja pappa lukivat neidille kirjoja autossa. Seuraavana päivänä samat kirjat löytyivät repusta ja todettiin "Mummu pappa hukee (=lukee)"

Mummu kyseli Henni-nuken nimeä, olikos se Hanna vai Henna vai mikä, niin neiti jatkoi "Hannu, hunna, hunni".Kärpästä komennettiin joskus istumaan ruokapöydässä: "Ittu as uukapöyä kääpä".

Kerran kotiin tullessa, neiti totesi odottamani isän poissaoloon liittyvän kommentin sijaan, "Ei oo Anua missään", kyseessä siis kummitäti, joka oli siinä vaiheessa ollut 2,5 kk ulkomailla. Tampereelle, kun lähdettiin ajamaan, niin heti alkumatkasta tuli kommentti "Ei pääse Tamme, mennään mummuu'aan". Kerran ulos lähtiessä todettiin: "Moikka sisä, minä lähen ulos".

Kerran vieras ihminen kysyi neidin nimeä ja hän vastasi yllättävänkin reippaasti, mutta vastaus oli Henni, joka on hänen nukkensa nimi. Jälkikäteen ajattelin, että Henniähän on nimenä puhuttu, mutta se ei ehkä selvää ollutkaan, että oma nimi on myös nimi.

Omia sanoja on käytössä paljon, esim. hutta on lusikka, auva aurinko (tarkoittanut ennen myös aurinkolaseja), vetu tai vetui vetoketju, ampua ambulanssi, maka makaroni ja huuhhaa huuhtoa.

Näinkin on äiti kerran elokuussa Facebookiin päivittänyt: Täällä on kova komento. Mainitsin ohimennen, että mennään viemään lakana kuivumaan ja kohta jo alkoi huuto, että mennään, laka'a kuivuu, sitte mentii, äiti mukaan jne., jota säestetään ksylofonia paukuttamalla ja jos ei se auta, soittokapulalla paukutetaan minuakin tarvittaessa. ;-)