Saas nähdä, jäikö tämän viikon pulkkareissu talven viimeiseksi. Käytiin tuossa lähellä Pikku-Berliinissä, jossa kadut oli vielä lumisia, mutta matkalla sinne oli sulia paikkoja  paljon ja jouduin pulkkaa kantamaan pikkuihmisen kävellessä vieressä. Kovasti neiti puhelee pulkkaa, joka on hänellä puppa, purppa tms., kesken muiden touhujenkin, mutta ei se lopulta kovin paljon kiinnostanut.

Samalla suunnalla käytiin rattaiden kanssa kävelemässä joku ilta, mutta se oli varsin hankala reissu. Liian myöhään lähdettiin ja koitin saada reissuun ympättyä reippaampaa kävelyä itselleni, tytön ulkoilua ja kaupassa poikkeamisen, mutta eihän siitä mitään tullut. Pikkuihminen huusi ja narisi varmaan puolet matkasta. Enimmäkseen silloin, kun ei saanut kävellä, vaikka olisi halunnut. Yhdessä vaiheessa pelästyin todella, kun tyttö lähti menemään hangelle, enkä heti napannut kiinni. Meni sinne yllättävän pitkälle ja yllättävän nopeasti,eikä itselläni ollut mitään mahdollisuutta päästä perään, kun upposin polvea myöten. Onneksi tyttö tuli omintoimin siltä pois.

Torstain ohjelmassa oli kaksi erillistä pikkureissua. Ensin käytiin päivällä kirjastossa ja pienelle lukutoukalle tuli  taas paljon uutta luettavaa. Tosin äiti se taitaa olla, joka hänelle enemmän vaihtelua kaipaa. Iltasella piipahdettiin kirkossa kuuntelemassa urkutarinaa laupiaasta samarialaisesta ja puistossakin. Urkutarina oli lapsille suunnattu puolen tunnin hetki, jossa soitettiin urkuja ja luettiin tarinaa lapiaasta samarialaisesta.

Perjantain ohjelmassa oli muskaria  ja porkkanakakun leipomista. Leipomiseen neiti tykkää osallistua, mutta valppaanahan sen sähäkän kanssa saa olla, kun voi mitä tahansa kipata mihin tahansa tai laittaa suuhun.

Lauantai-iltana poikkesi kylässä tytön kummitäti ja kovasti tyttö villiintyi temppuilemaan. Rauhoittuikin kuitenkin piirtämään kummitädille piirustuksen mukaan.

Viime päivien "ongelma" on ollut, että tyttö on kasvanut jääkaapin korkeudelle ja nyt pitäisi opetelle varomaan hänen päätään, kun ovea sulkee. Myös leikkuulautaan on pää kolissut. Itse neiti keksi, miten saa itsensä kiinni syöttötuolin valjaisiin. Teki sen ensin kerran ja myöhemmin kaksi kertaa peräkkäin, kun välillä käytiin irrottamassa. Viimeisellä kerralla ei päästettykään heti pois, niin taisi mennä isoin into siihen hommaan

Uusia sanoja on tullut ainakin kia, kiia (= kinnas, kirja, näitä sanoja koittaa ilmeisesti eriyttää kirja on välillä kiija ja kinnastakin koitti tänään sanoa), kukku (= huppu, hukkui, tämä saattoi olla jo edellisviikolla) ja hia, hiia, iia, ia (= hiha).

Tytön nukahtaminen on muutamana päivänä ajoittunut puoli kahteentoista, joten toivoa sen aikaistumisesta on.